Noniin, ensimmäinen osa kehiin. Lataamani hiukset eivät ilmesty peliin, joten yritän kestää niitä rumia pelin hiuksia miettiessäni, miksi nämä typerät hiukset eivät vain tule peliini. Kaikki vaateetkaan eivät näy, paitsi se, mikä Lolalla on alussa. Mutta nyt lukemaan..
Lola katseli tyhjyyteen hiukän hämmentyneenä. Kuinka hän oli anatanut kiinteistövälittäjän vetää häntä niin pahasti nenästä? Hänelle oli luvattu kaunis merenrantatontti, jolla seisoi kaunis, kaksikerroksinen, valkeatiilinen kartano.
Lola veti kauhkot täyteen suolaista meri-ilmaa ja kääntyi hitaasti ympäri. Kyllä, hän oli nähnyt aivan oikein pari minuuttia sitten..
.. häntä oli vedetty nenästä, hän oli ostanut tyhjän merenrantatontin, vaikka oltiin puhuttu kartanosta. Tontilla ei ollut muuta kuin pari kasvia, jotka oli kuljetettu sademetsistä saakka.
Ei edes maailman nopein puhuja olisi ehtinyt sanoa siinä välissä '' Minua on vedetty nenästä, hiivatti. '', kun Lola nappasi kännykän ja kutsui rakennusfirmasta pari tyyppiä paikalle kasaamaan talon pystyyn. Ihme kyllä talon ulkopuolelle ei tullut minkäänlaista päällystä, mutta sisäpuolelle tuli.
Tästä muuten alkaa taloesittely. Etuovi on jonkun ihmeen takia lasia ( - Viatonta vihetelyä. - ), jolloin murtovarkaat voivat tuhota sen helposti ja tirkistelijät katsella sisään. Huonoja ne ovat kyllä rakennusfirmoissa.
Jos jää seisomaan ovelle ja kääntää päätään hiukan oikealle, saa nähdä tämän pienikokoisen keittiön. Yksi työtaso ei päässyt mukaan, sääli.. : d
Jos taas ei käännä päätään mihenkään suuntaan, näkee silmien edessään pienen ruokailutilan, jossa on vain pöytä ja kaksi tuolia. Vasemmalla on olohuone, mutta siitä otettu kuva katosi jonnekkin. Kuten katselija saattaa huomata, oven molemmilla puolilla on ovet. Vasemmanpuolisessa ovessa on makuuhuone, ja oikealla on..
.. VESSA! Lavuaaria vastapäätä on vessanpyntty, ja sen vieressä suihku.
Tähän loppuu taloesittely.
Lola ei ollut mikään kovinkaan hyvä ruuanlaittaja. Yliopistossa ruuanlaiton oli hoitanut asuntolan keittäjä, eikä Lolalla ollut aikaa lukea ruuanlaitto-ohjeita sekopäisten opiskelijatoverien seassa. Yliopistohan oli paikka, jossa pitää nauttia elämästä.. eikös niin?
'' Voi, pitäisiköhän minun opiskella hiukan tätä ruuanlaittoa? '', Lola mietiskeli ääneen katsellessaan hiilenmustaa, pitkältä paahtoleivältä näyttävää jotakin, joka muistutti hiukan leivonnaista.
Lola söi paahdetun leivonnaisen vaivoin kurkusta alas, ja joutui välillä hakea monta lasia vettä, jotta se paha maku häipyisi suusta.
'' Hyi perkele kuin pahaa. '', Lola sanoi yskiessään palanutta ruokaa, joka jäi ilkeästi kurkkuun.
Hetken päästä Lola pääsi tiskaamaan astian lavuaarissa. Kannattaisiko ottaa nuo hanskat pois, ennenkuin alkaa tiskaamaan astioita, Lola hyvä?
Samoihin aikoihin tämä Rob Humble kävi tuomassa oudon paketin Carsonin perheen kodin eteen. Yliopistossa oli kerrotu tästä miekkosesta, herra Humblesta, joka toi jokaiselle muuttaneelle lahjan, joka osoittautui aina tietokoneeksi, ainutlaatuiseksi sellaiseksi.
Hetken päästä tontille alkoi astella yksi, kaksi, kolme Puuhalan laakson asukasta, jotka tahtoivat tervehtiä uutta asukasta. Lola odotteli vessassa, että tyypit häipyisivät ovikelloa kiusaamasta, mutta pian Lolan piti häipyä pihalle ja tuntea tyyppien katse hänen selässä.
Lolan rahat olivat nimittäin kaikki menneet uuteen taloon, ja nyt hänen piti kaivella maasta, jos löytäisi vaikka jotain. Kyllä maasta löytyi kaikenlaista; kivi, josta Luonnontieteiden museo vaivautui maksamaan parikymmentä simoleonia ja kartan, joka näytti salaisen paikan Kolmijärvellä ( '' Ja minä en tätä myy, lapseni saavat sitten tämän, kun minä olen kuolemaisellani '' ). Kaupan päällisiksi Lola iski lapiolla suoraan vesiputkeen, ja mikäs sen paremmin täyttäisi kuin tuore maa ?
Täytettyään kuopan Lola avasi paketin ja asensi tietokoneen. Ihme kyllä tontilla oli nettiyhteys, ja Lola pääsi etsimään töitä netin kautta. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, mikä olisi sopinut Lolalle. Lolan elämänhaave kun oli Sairaalan johtaja.
