Noniin, toinen osa. Tämä on kyllä tuplasti helpompaa kuin kolmosella pelaaminen, tässä on paljon helpompi tehdä juonta tähän tarinaan.. mutta joo, asiaan, hyviä lukuhetkiä. Sanon tässä vielä nopeasti, että hiukan tuota grafiikkaa paransin pelissä, ja Lolan horoskooppi on skorpioni ja elämäntavoite lääketiede - uran huippu.

 Viedessään aamulla roskia roskapönttöön Lola tuli törmänneeksi mustatukkaiseen teinityttöön, jolla oli erittäin rum.. eikun siis ainutlaatuiset kasvonpiirteet. Lola päätti tutusta tähän tyttöön hiukan tarkemmin, ainakin sen takia koska hänellä ei ollut ystäviä Puuhalan laaksossa.

 Juttua kaksikolla riitti, Lola huomasi siinä samalla että tyttö oli kovin sosiaalinen nuori nainen, kuten teini-ikäiset tytöt olivat. Kuten oli Lola itsekkin ollut..

  --

 '' Toivottavasti ei haittaa, että täällä on kovin pimeää. Minulla ei riitä raha valoihin. ''

 '' Ei haittaa, Lola. Kyllä minä välillä syön pimeydessä ruokani. '', Karoliina sanoi kävellessään television luo.

 '' Jaa, miksi sinä ruokasi syöt pimeällä? ''

 '' Näin kesällä sähköt katkeavat helposti, jos ukkostaa. ''

 ( Oven takana on Lolan toinen vieras, Leena Virmala. )

 '' Otatko juustopastaa? '', Lola kysyi Karoliinalta.

 '' Voisihan sitä. '', Karoliina totesi. Hetken juteltuaan Karoliinan kanssa Lola oli saanut selvitettyä tämän etu - ja sukunimen; Karoliina Kuparinen. Karoliina käveli ruokapöydän ääreen.

 '' Tämähän on todella maukasta! Olet loistava kokki, vaikka toista väität, Lola! '', Karoliina kehui melkein koko ruokailun ajan Lolan ruokaa.

 '' No jaa, jos sitä mieltä olet.. ''

 --

 Ennen nukkumaan menoa Lola katseli taivasta, joka oli typötyhjä. Tähdet eivät näkyneet kaupungin valoissa ja kuu mollotti talon toiselta puolelta. Katsellessaan talonsa ympäristöä Lola huomasi erään asian, joka oli jäänyt taka-alalle hänen ajatuksissaan.

 Siellä, missä hän asui, ei ollut ketään, jonka luokse mennä kylään tai jonka kanssa jutella joka päivä. Lola mutristi suutaan.

 '' Taidanpa soittaa puhelun ennen kuin menen nukkumaan. '', hän sanoi hiukan happamalla äänensävyllä ja suuntasi askeleensa puhelimen luo.

 --

 '' Tervetuloa Puuhalan laaksoon, Molly! '', Lola huudahti halatessaan erästä ystäväänsä Molly Comptonia. Molly oli ollut hänen paras ystävä yliopisto-ajoilta saakka. Hän muutti ilomielin Lolan naapuriin, koska hänellä oli hiukan eripuraa vanhempiensa kanssa Kaunialassa.

 '' Tapasitkohan sinä Edin yliopistolla? '', Molly kysyi hetken jutustelun jälkeen. Lola oli ihmeissään.

 '' Kuka Ed? ''

 '' Veljeni Edin.. '', Molly sanoi ja mietti hetken. '' Mutta ai niin, hänhän oli Kaunialan yliopistossa, ja me kävimme silloin Simcityn Yliopistolla. ''

 '' Ai hänet! Sinähän kerroit hänestä - mutta hiukan neutraarilla tavalla. '', Lola sanoi ja naurahti.

 '' Minähän voisin esitellä teidät. Teillä synkkaisi varmasti! '', Molly huudahti ja sai Lolan posket hehkumaan punaisina.

 Heti ovesta sisään astuttuaan Lola kirjaimellisesti törmäsi punatukkaisiin mieheen, joka katseli häntä arvostelevaan sävyyn. Lola huikkasi nopeasti, että miehen nimi olisi Ed. Lola nyökkäsi ja kaksikko jäi tuijottamaan toisiaan.

 He juttelivat hetken aikaa, tai oikeastaan Ed kertoi itsestään ja Lola kuunteli. Ed kertoi kuulleensa Lolasta, ja Molly oli kuvaillut tätä kovin vaitonaiseksi, mutta hyväksi ystäväksi, joka tuki tukalimmissakin tilanteissa. Lolan posket hehkuivat punaisina.

 '' Niin, olen siis Ed, ja uskon, että meistä tulee oikein hyvät ystävät. '', Ed sanoi frittailevaan sävyyn.

 '' Olen samaa mieltä. '', Lola virnisti.

--

 Molly katseli merelle ja mietti mielessään, kuinka hyvä idea oli muuttaa Puuhalan laaksoon veljen kanssa. Muutosta oli kulunut ainakin kuukausi, ehkä enemmän. Molly oli tutustunut moniin ihmisiin samalla kun..

 .. Lolan ja Edin suhde parani koko ajan. He puhuivat melkein koko ajan toistensa kanssa, olivat melkein takertuneina toisiinsa. Välillä Molly ihmetteli sitä, milloin kaksikolla alkaisi se enemmän kuin ystävä - suhde.

 Eräänä iltana Ed ja Lola vaihtoivat lopulta ensisuudelmansa. Molly oli silloin vieressä ja näki, kun parin huulet kohtasivat. Mollyn mahassa oli tuntunut silloin kumma tunne, aivan kuin pohja olisi kadonnut. Veli suuteli hänen parasta kaveria. Hänen paras kaveri suuteli hänen veljeä.

 Eikä suhde sentään jäänyt yhteen suudelmaan. Se jatkui ja jatkui. Välillä se oli pelkkää frittailua ja lämpimiä halauksia.

 Välillä taas kaksikko muistutti jotain teinipariskuntaa: koko huulet toisen huulissa kiinni.  Mollysta kaikki tuntui vain samanlaiselta.

 Molly loikkasi talon uima-altaaseen kuin kokenut tekijä. No, sellainenhan hän olikin. Kaikki yliopistolla harjoitettu uinti oli kannattavaa.

--

 Ed työnsi leivonnaiset uuniin ja sulki uunin oven. Nyt hänen piti vain odottaa, että ruoka olisi valmista syötäväksi - eikä olisi samanlainen korppu kuin Lolalla. Lola oli kertonut kommelluksestaan Edille, joka oli nauranut ja toivonut, ettei hänelle koskaan kävisi samoin.

 Ed ja Lola asuivat Lolan talossa. He rakastivat toisiaan, joka päivä he kuhertelivat sohvalla ja yöt taas viettivät vällyjen välissä. Edistä sellainen elämä olisi käynyt vaikka hautaan saakka. Lola toivoi kuitenkin, että he alkaisivat käymään töissä ja menemään naimisiin. Ja niin, jälkikasvukin oli toivomuslistalla. Ed huokaisi. Hänkin tahtoi töitä, avioliiton ja lapsia - mutta ei vielä. Hän tahtoisi nauttia niistä vuosista yliopiston jälkeen, jolloin oli vielä villi ja vapaa mies.

 Ed laski onnistuneet leivonnaiset tiskille odottamaan syöjää. Ne sentään onnistuivat paremmin kun Lolan ruuat.

 Kun Lola alkoi mutustaa aamupalaansa, Ed katsoi työpaikkoja netistä. Ei, ei mitään. Hän tahtoi eniten elämässään nostaa kaikki taidot huippuun. Se olisi ainakin avuksi Opetus - uralla, joten sinne siis aluksi.

 Lola palasi vessasta parin minuutin kuluttua Edin seuraksi makuuhuoneen sängylle. Sängyllä kuherrellessaan Ed kysyi Lolalta vessassakäynnin pitkittymistä. Lola huokaisi.

 '' Ruoka tuli ylös, en minä vain tiedä miksi. '', Lola sanoi hitaasti. '' Löysitkö töitä? Edes minulle sopivaa ammattia? ''

 '' En, en sinulle enkä minulle, ei välitetä nyt töistä tai muista sellaisista, keskitytään nyt tähän. '', Ed sanoi ja suuteli Lolaa suulle.

--

 Lola ja Ed seisoivat hääkaaren alla ja vetivat keuhkoihinsa suolaista meri-ilmaa. Molly oli ainoa henkilö niissä pienimuotoisissa häissä. Mesi kasteli vähän väliä ainoan vieraan jalat, mutta eihän se häntä haitannut, sillä hänen sydämmestä kumpusi se ilo ja lämpö, kun sai nähdä veljensä menevän naimisiin.

 '' Minä olen odottanut tätä alakouluajoista lähtien.. '', Lola sanoi itku kurkussa. '' .. ja nyt unelmista tuli viimein totta. ''

 '' Sooh, kulta. Älä sinä nyt ala itkeä, Mollyn sen tässä pitäisi itkeä, niinhän häissä usein tapahtuu. '', Ed sanoi hymyillen ja vilkaisi siskoaan, jolla oli upea valkoinen asu päällään ja joka katseli oman kotinsa suuntaan.

 Pimeys laskeutui hääparin ja vieraan ylle, kun sormukset asetettiin kihlajais-sormusten tilalle. Sen jälkeen vihkikaaren alla ei enää seisonut Lola Carson ja Ed Compton. Vihkikaaren alla seisoivat herra ja rouva Carson.

 Hahaa, toinen osa loppui. Nyt menen kyllä pehkuihin ja palkitsen itseni jäätelöllä, namimaiskis.