Noniin, viidettä osaa tässä teille, menkää nyt lukemaan, hop hop.

 Rosie heräili joskus neljän maissa ja nousi ylös kehdossaan. Hän aloitti heti kiljumisen ja reunan ravistamisen. Kiljumisen kuului varmasti naapuriin saakka.

 Lola tuli hakemaan kullan-nuppunsa pois kehdostaan. Rosie loi kasvoilleen suloisen hymyn, joka sai Lolan hymyilemään takaisin.

 Pari tuntia leikittyään leluilla Rosie vietiin pottailua opettelemaan. Lola istutti Rosien potalle, jolloin Rosie loi häneen kummastuneen katseen ja kallisti päätään.

 '' Sinun pitää opetella käymään potalla, jotta isompana osaisit homman. '', Lola selitti Rosielle. '' Muuten sinulla pitäisi vaihtaa vaippaa silloinkin, kun olet jo todella vanha. Tahtoisitko sinä muka sellaista? ''

 '' En, en en! '', Rosie kiljaisi pari kertaa silkasta ilosta ja alkoi kuunnella kun Lola selitti hänelle, miten käytiin potalla.

 Ed meni etsimään töitä tietokoneella. Hän selasi työpaikkoja turhautuneena. Hän tiesi jo, että mitään ei löytyisi. Hän oli aivan varma asian suhteen. Kunnes silmien eteen loikkasi hyvä työpaikka: Opetus - ura. Ed luki lisätietoa työstä ja alkoi raapustaa muistiin puhelinnumeroita ja sähköposteja.

 '' Lola! Mää löysin työpaikan! ''

--

 '' Hei vain siskokulta. '', Ed sanoi ja halasi Mollya hellästi. Molly vastasi veljensä halaukseen ehkä hiukkasen liian lujaa, mutta Ed ei piitannut siitä. Mollyn lihastreenit sekä uinnit meressä ja uima - altaassa alkoivat tuottaa nopeasti tulosta.

 '' No terve Ed. Mitä kuuluu? Entä Lolalle, ja sille vatsakummulle, josta olet kertonut ja jonka olen huomannut pari kertaa katseltuani aamulla ikkunasta ulos? Ja Rosiekin teillä on, hänhän täytti juuri.. ''

 '' .. kolmen, Molly. Kolme vuotta. ''

 Molly yritti valmistaa liemisoppaa päivälliseksi, mutta epäonnistui siinä pahasti. Ruoka paloi pohjaan ja talon täytti käryn haju, jota kaikki pakenivat ulos, kunnes aikuiset tulivat tuulettamaan kämppää.

 '' Ihan hyvää tämä siis on, ei sinun tarvitse huolehtia Lola. '', Molly sanoi hymyssä suin hieman epäilevälle Lolalle, joka söi ruuan ihan hyvillä mielin vaikka olikin palanutta. Veli ja sisar yrittivät ottaa siitä maallia, mutta lopulta yritykset johtivat pitkiin vessakäynteihin, joihin kuului ruuan kakominen pois kurkusta ja suun huuhtelu.

 Myöhemmin illalla Lola meni katselemaan merta. Hän huomasi pari minuuttia tiirailtuaan Edin, joka sukelteli pinnan alle ja takaisin. Uituaan hetken Ed kuitenkin alkoi lähestyä rantaa ja nousi vedestä pois.

 Jonkin aikaa kaksikko tuijotteli toisiaan meren äärellä ja halailivat toisiaan. Rakkaudenosoituksia oli viimeksi tullut silloin, kun Lolan toinen raskaus oli huomattu. Ainakin heidän mielestä.

 Jonkin ajan päästä Ed veti Lolan lähemmäksi ja suuteli tätä. Lola vastasi suudelmaan hellästi. Siinä kaksikko seisoi jonkin aikaa kiinni toisissaan, mutta nauru ja puhe keskeytti heidät.

 '' Hihihi, pusuu! ''

 Rosie oli tullut heidän taakseen ja kikatti äänekkäästi ja iloiseen sävyyn. Pikkuinen toisteli koko ajan samaa ja nauroi sille. Ed alkoi nauramaan ja Lola liittyi siihen mukaan. Niin koko perhe nauroi meren rannalla kuun valaistessa vettä.

--

 '' Huhhuh, vai olit sinä mennyt ulos niin että minä en nähnyt? Jaa, vai niin, sitä minä en vain salli, en en! ''

 Molly torui leikkisästi Rosieta ja heitteli tätä hellästi ilmaan ja nappasi aina kiinni. Rosie nauroi haljetakseen jonkin aikaa, kunnes tämä alkoi väsyä ja haukotella. Molly lopetti heittelyn ja halasi hellästi veljentytärtään.

 '' Voi sentään, nukahtiko tämä pikku napero? ''

 '' Mm, nyt se pitäisi viedä kehtoon. Ei se pysty nukkua sun sylissä koko yötä, jos me vaikka katotaan leffaakin. Seinän toiselle puolelle ei leffan äänet kuulu, joten Rosie voi nukkua rauhassa. '', Molly selitti.

 Mollyn häipyessä viemään Rosieta kehtoon Edin vahtiessa Molly meni tietokoneelle ja etsi töitä. Kaikkenlaista löytyi, kunnes hänen silmien eteen tupsahti Lääketiedeura - ilmoitus. Lääketeknikkoa tarvittiin, ja Lolan sydän alkoi pamppailla nopeammin.

 '' Ed! Se löytyi! Työpaikka löytyi! ''

--

 Seuraava aamu ei alkanutkaan samalla tavalla. Edin piti herätä jo kuudelta, jolloin hänellä oli tunti aikaa valmistautua työpäivään. Siinä samalla hän ehti nostaa Rosien ylös kehdosta.

 Ed istahti kimppakyytiin ja kääntyi tuijottamaan ratin takana istuvaa. Nainen tuijotti takaisin.

 '' Minne me menemme? '', Ed kysyi varmistaakseen asian, jonka oli selvittänyt aikapäivää sitten.

 '' Puuhalan laakson alakouluun, siellähän sinä nykyään työskentelet. '', kuski sanoi ja painoi kaasun pohjaan.

 Koska tietokone oli mennyt rikki, piti kutsua korjaaja paikalle, sillä kukaan talouden asukkaista ei osannut mekaaniikkaa. Lola katseli vierestä kiinnostuneena kun vanhus tutki tietokoneen sisuksia, sörkki tietokonetta hetken aikaa ruuvimeisselillä ja lopuksi käynnisti tietokoneen varmistaakseen sen olevan ehjä.

 Vanhuksen lähdettyä Lola vei roskat roskikseen. Niitä löytyi melkein jokaisesta nurkasta ja kasipallomaton alta.

 '' Eikö kukaan siivoa täällä? '', Lola kysyi hölmistyneenä roskikselta. '' Selvä sitten, täällä huushollissa tehdään suursivous joka kevät ja syksy! Se on varma se! ''

--

 Ed nousi kimppakyydistä hieman uuvahtaneena ja yritti nyppiä purukumia hiuksistaan vähän väliä. Kuski naureskeli ja toivotti onnea seuraavalle päivälle ajaessaan sitten kaukaisuuteen. Ed huokaisi. Ei ylennystä, purukumia hiuksissa ja palkkakin taisi olla vain parikymmentä simoeleonia.. vai oliko se sen pikkupojan viikkorahan määrä?

 '' Hei kulta, oliko hyvä työpäivä? '', Lola sanoi tullessaan rannalta ja suuteli Ediä. Ed huokaisi.

 '' No, palkka oli kovin pieni ja kaikki päivän energiat meni siihen.. Mutta kaiketi mä jaksan hoitaa sitä Rosieta hiukan, ennenkuin menen koisimaan. ''

 '' Voi herranjestas kulta, onko sun päässä purkkaa? Anna mää pesen sun tukkasi, silloin sen pitäisi lähteä. Entä milloin muuten olet viimeksi pessyt edes hiuksesi shamppoolla? '', Lola sanoi virnistäen ja suuteli uudestaan.

 '' Voi hemmetti, miksi sää muistutat mun äitiä jotenkin? '', Ed kysyi ja naurahti suudelmien välillä.

 Rosie kikatti astellessaan talon kulmalle ja nähdessään vanhempansa suutelemassa. Kikattaessaan Rosie istahti jääkylmälle nurmelle ja jatkoi nauruaan.

 '' Hahaha, hassu äiti ja isä! Hassuja! ''

--

 Kello taisi olla kymmenen, kun Lola nousi jonkin ihmeen takia ylös ja nojautui heti vaatekaappiin. Ed meni hakemaan kiljuvan Rosien kehdosta ja vei tämän pottailemaan.

 Lolan vatsaa väänsi vielä pahemmin kuin silloin kun hänellä oli nälkä tai kun häntä jännitti jokin. Silloin hän käsitti sen.

 '' EED! '', hän huusi kurkku suorana seinän toiselle puolelle miehelleen ja hänen siskolleen.

 '' Mitä? '', seinän toiselta puolelta kuului vaimeasti kysymys. Molly sanoi jotain epäselvää, taisi valitella sitä että ei saanut nukkua rauhassa edes oman veljensä luona.

 '' Se vauva tulee! '', Lola kiljui kurkku suorana. Ed mutristi suutaan ja tuijotti ovelle.

 '' En minä voi vielä tulla, Rosieta ei voi jättää yksin! '', hän huusi kun Molly säntäsi veljensä ohi Lolan avuksi. '' Yritä pidätellä! Tai.. älä sittenkään! Molly auttaa sinua! ''

 '' Ja pah, muka kunnon aviomies. '', Lola mutisi ja Molly naurahti hänen vieressään hermostuneena.

 '' Yritä nyt alkuun pysyä rauhallisena.. Hengitä syvään sisään.. ja ulos. '', Molly yritti neuvoa.

 '' Minä neuvoisin sinua tekemään niin. '', Lola sanoi hiukan ärsyyntyneenä kaiketi niistä kaikista kivuista joita joutui kestää kun vauva pyrki ulos, katselemaan maailmaa.

 Pian Lolan sylissä lepäsi pieni tyttövauva, joka muistutti suurelta osaa äitiään, mutta oli perinyt isänsä silmät, kuten Rosiekin.  Ed, joka ryntäsi juuri silloin huoneeseen, tuijotti ensimmäiseksi Lolaa, sitten hänen sylissä lepäävää nyyttiä.

 '' Entä mikä sen nimi on? '', Ed kysyi silmät suurina kuin teekupit.

 '' Hmm.. Emily Carson. '', Lola sanoi. Ed hymyili iloisena kaikille huoneessa olijoille.

--

 Molly piti varmasti lähes sadatta kertaa Emilyä sylissään. Ed seurasi häntä joka paikkaan, hän ei kestänyt olla edes viittä sekuntia poissa tyttärensä luota.  Ed puheli vauvalle melkein koko ajan, ja Molly oli todella iloinen Edin puolesta.

 '' Kenen sylissä sinä olet, pikkuinen? '', Ed kyseli ja Emily nauroi. '' Oletko sinä sinun tätisi sylissä? Oletko sinä ihanan tätisi sylissä, joka rakastaa sinua yhtä paljon kuin minä ja äitisi sinua? ''

 Mollyn silmäkulmaan ilmestyi sen jälkeen pari kyyneltä, silkkoja ilon kyyneliä.